Raamatun salaisuudet
Oletko koskaan avannut Raamattua ja jopa lukenut sitä? Ehkä nämä ajatukset
tuntuu sinusta oudolta. Käydä nyt lukemaan tuota vanhaa isoa kirjaa. Joku on jopa saanut rippilahjaksi koko Raamatun. Moni ei vain tajua miten suuri aarre Raamattu todella on. Se on kyllä monella kotona kirjahyllyssä. Ja monessa kodissa on ainakin seurakunnan antama ns. v…ihkiraamattu.
Raamattu on kirja joka myös ilmoittaa meille menneitä ja tulevia asioita. Mutta ennenkaikkea se on Jumalan ilmoitus hänen rakkaudestaan meitä kohtaan. Raamatun ydinsanoma on evankeliumi eli hyvä uutinen rakastavasta Jumalasta ja hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta.
Moni ajattelee, että onko Raamatun sanomassa mitään järkeä ?
Ennenkaikkea se ilmoittaa juuri sen hyvän uutisen että sinusta ja minusta on maksettu kallis hinta. Meidän syntimme on sovitettu jo 2000 vuotta sitten, kun Jeesus ristiinnaulittin ristille meidän syntiemme tähden.
Raamatun ymmärtämiseen tarvitaan muutakin kuin pelkkää inhimillistä viisautta ja älyä. Siihen tarvitaan Pyhän Hengen opastusta. Juuri siitä on kysymys psalminkirjoittajan rukouksessa.
Ps. 119:18 ”Avaa silmäni näkemään sinun lakisi kaikkine ihmeineen.”
Me tarvitsemme Jumalaa avaamaan silmämme ymmärtääksemme oikein hänen sanaansa.
1. Kor. 2:11 sanookin osuvasti: ”Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on? Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on.”
Jae paljastaa, miksi tarvitsemme Pyhää Henkeä opettajaksemme. Jumalan ymmärtämiseksi tarvitsemme itse Jumalan opettajaksi. Siksi ryhtyessämme tutkimaan Raamattua on syytä pyytää Jumalaa itseään avaamaan sitä meille.
Vain lukemalla Raamattua voi oppia tuntemaan sitä. Lue siis, mitä Raamattu sanoo. Voi olla, ettet ensimmäisellä lukemisella ymmärrä paljoakaan. Lue siksi uudestaan.
Meidänkään ei ole syytä lannistua, jos kirja ei näytä avautuvan ensimmäisen tai toisen lukemisen jälkeen
Raamattua lukiessa on tärkeää lukea pitkiä kokonaisuuksia eikä vain yksittäisiä jakeita. Minulle monien yksittäisten jakeiden merkitys on selvinnyt vasta, kun olen saanut kokonaiskuvan selville. Siinä on kysymys samasta asiasta kuin palapeliä kootessa. Yksittäisiä paloja on vaikea hahmottaa, ellei ole mielessä kokonaisuutta. Kokonaiskuva puolestaan helpottaa yksittäistenkin palojen asettamista omalle paikalleen. Lue siksi mieluusti kerrallaan vaikka kokonainen Raamatun kirja ja tutki vasta sen jälkeen yksittäisiä jakeita. Mutta toki on parempi lukea vaikkapa vain yksikin jae kuin jättää kokonaan lukematta.
Raamatun sanan mietiskely auttaa syventymään siihen. Jossakin vaiheessa uusi totuus alkaa nousta esiin. Sellaisina hetkinä joutuu usein ihmettelemään, kuinka tuotakaan asiaa ei ole aikaisemmin huomannut, vaikka se nyt näyttää olevan esillä niin selkeästi.
OLE KUULIAINEN Raamatun sanalle .
Kuuliaisuus näkyy tekoina, jotka kertovat siitä, mitä ihmisen sisimmässä liikkuu. Jos Raamatun äärellä tajuat jonkin asian elämässäsi olevan pahasti vinossa, mutta et kuitenkaan tee asialle mitään, on hyvä pysähtyä pohtimaan, oletko vain pettämässä itseäsi. Usko synnyttää halua toimia niin kuin on oikein. Uskon mukainen elämä eli kuuliaisuus Jumalan sanalle poistaa lähimmäisiltämmekin esteitä Jeesuksen luo tulemiselta.
JAA SANAA myös toisille
Kun olet lukenut, tutkinut sanaa, sinun on hyvä kertoa löydöistäsi myös toisille. Näin tulet todelliseksi avuksi heille. Tähän liittyy myös kehotus Heprealaiskirjeestä:
Hepr. 10:25 ”Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.” Rohkaisu, jonka voimme toinen toisellemme välittää, on juuri sitä samaa rohkaisua, jota itse olemme ensin saaneet Jumalan sanasta, kun olemme sitä rukoillen ja mietiskellen tutkineet.
Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengestä ja on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa 2.Tim. 3:16-17
Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta: Jumala on toiminut siten, että hän on antanut ihmisille sanansa ja varjellut sen niin, että se on juuri sitä, mitä hän haluaakin meille puhua. Sitä kautta hän voi meille puhua ja meitä opettaa.
Jumala on ilmoittanut tahtonsa Raamatussa, ja Jumala voidaan tuntea Raamatun kautta, ja Jeesus voidaan tuntea Raamatun kautta.
Mutta mikä on tämän kaiken tarkoitus?
Se on sielujen pelastus. Koko Raamattu tähtää siihen, että sen sanojen perusteella ihminen voisi tulla uskoon, pelastua kadotuksen liekeistä. Tämä on se, mihin Raamattu korkeimpana tavoitteenaan tähtää
Jumala puhuu meille Raamatun välityksellä myös henkilökohtaisesti. Tämä tapahtuu kuitenkin vain uskon ja rukouksen kautta. Joka lukee Raamattua suljetuin sydämin, hänelle se myös pysyy suljettuna kirjana. Joka lukee Raamattua kuolleena kirjana, hänelle se myös pysyy kuolleena kirjana. Mutta joka lukee Raamattua avoimin sydämin rukoillen, hänelle se syttyy elämään.
Raamattu on kristitylle hengellisen ravinnon lähde. Jumalan Henki vaikuttaa Raamatussa ja sitä kautta hän vahvistaa meidän sisäistä ihmistämme. Kun ihminen uudestisyntyy, Pyhä Henki tulee asumaan häneen. Ihmisessä tosin säilyy vanha luomus, liha, mutta hänestä on silti tullut uusi luomus Herrassa. Raamattu kehottaa olemaan ruokkimatta tätä vanhaa luomusta. Sen sijaan meidän tulee ruokkia Jumalan synnyttämää uutta luomusta meissä.
UHRAUTUVA RAKKAUS
Rakkauden voi meissä synnyttää vain Jumalan Pyhä Henki. Siksi rakkautta sanotaan Hengen hedelmäksi. Sitä ei voi olla ilman uskoa Jeesukseen. Siksi sitä sanotaan myös uskon hedelmäksi.
(1. Jh. 4) Huomaa pieni sana “sillä”. “19. Me rakastamme, sillä Hän on ensin rakastanut meitä.” Vain sellainen ihminen rakastaa jumalallisella rakkaudella, joka on tullut Jumalan rakastamaksi.
(1. Kr. 14:1) Rakkautta ei voi mitenkään saada aikaan omilla päätöksillään tai pyrkimisillään, koska rakkaus on Jumalasta. Rakkaus saa meissä sijaa vain eläessämme siitä totuudesta, että Jeesus on rakastanut meitä ja antanut itsensä meidän puolestamme. Silloin omatuntomme on vapaa ja me iloitsemme Jeesuksesta ja hänen täytetystä työstään.
Kysymys ei ole tunteista vaan uskosta. Johanneksen kirjeessä ovat sanat:
“16. Me olemme tulleet tuntemaan ja uskomme sen rakkauden, joka Jumalalla on meihin.”
(1. Jh. 4) Uskomme, että Jumala rakastaa meitä, koska Jumalan sana sanoo niin. Uskomme sen, koska olemme tulleet tuntemaan Jumalan rakkauden syntiemme anteeksiantamisessa.
Käytännön tosiasia on, että Jumalan rakkaudessa ei voi elää ilman Jumalan sanaa.
Ihminen ei elä vain leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.
palava halu on rakkautta, mutta rakkautta – mihin? Jumalan rakkaus ihmiseen on ihmeellinen asia. Miksi pakenet Hänen rakkautensa roihua?
Jeesus tuli kastamaan meitä tulella.
“Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!” Luuk.12:49
Pyhä tuli syttyi kerran Golgatalla. Jumalan rakkauden kiivaus on tuima kuin tulen hehku. Se on yhtä voimakas kuin helvetin tuli
Kun Jeesus puhuu tulen heittämisestä, Hän puhuu rakkauden levittämisestä. Jumalan rakkaus meitä kohtaan ilmestyi Golgatalla. Siellä syttyi myös meidän rakkautemme Jumalaa kohtaan. Kuka voi heittää Jumalan rakkauden tulta? Jeesuksen omat saivat helluntaina tulikasteen taivaasta voidakseen julistaa Jumalan evankeliumia.
“Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa tulen liekiksi.” Heb.1:7
Golgatan tuli on sytyttänyt Jeesuksen omien sydämet ja tehnyt meidät Jumalan tulen liekeiksi.
Tunnetko hengessäsi Jumalan rakkauden tulen, joka on tullut sinuun Golgatan sanomasta? Jumalan rakkaus polttaa meidän sydäntämme,
“jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.” 2Kor.5:14-15
Jeesus ennusti, että lopunaikana monien uskovien rakkauden tuli sammuu:
“Sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.” Matt.24:12
Jos laittomuuden tuli saa meissä vallan, niin se sammuttaa meistä Jumalan tulen. Laittomuuden tulen kantajat ovat kulkeneet seurakunnasta toiseen ja sytyttäneet monia palamaan rakkauden tulesta, joka ei ole Jumalasta.
On arvokas asia, jos joku edes vähän rakastaa Jumalaa Jeesuksen tähden. Pienikin tuli on hyvä, jos se on aitoa Jumalan tulta. Jos jonkun rakkaus Jumalaan on kasvanut suureksi, niin hänessä palaa suurempi liekki. Se liekki ei sammu yhtä helposti kuin sen liekki, joka rakastaa vähän. Jokaisen elämässä on ensimmäinen ja viimeinen rakkaus ja monta rakkautta niiden välissä. Pidä huolta, että rakkautesi Jeesukseen on aina ensimmäisenä.
Jumalan armo on erilainen kuin ihmisten armollisuus.
Hyvyys, laupeus ja armo usein niputetaan yhteen. Ne kaikki merkitsevät monille jotain samaa pehmeätä ja kaunista, ja niin heiltä jää huomaamatta armon todellinen merkitys. Jumalan armoon sisältyy paljon, mutta Hänen armonsa osallisuuteen on vain yksi ovi.
Jumalan armossa pysyminen merkitsee siis pysymistä Jumalan edessä ansiottomana ja turvautumista yksin Jeesuksen sovitustyön voimaan. Silti Jumalan armo ei jätä meitä toimettomiksi.
“Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä Hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani.” 1Kor.15:10
Jumalan armossa pysyminen avaa elämäni Jumalan Hengen vaikutukselle. Voin kokea, että
“minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa.” Gal.2:20
Jos et ole kokenut armoa, on kuulemisessasi jotain vikaa.
“Usko tulee kuulemisesta mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” Room.10:17
Etkö kuullutkaan Kristuksen sanaa, vaan ihmisten? Paavalilla oli näky siitä, miten tuli julistaa evankeliumia niin, että kuulemisesta syntynyt usko voi viedä myös armon kokemiseen.
“Minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.” 1Kor.2:4-5
Jeesus sanoo: “Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni.” Joh.18:37
nöyrtyy tunnustamaan Jumalan kaikessa syyttömäksi, hän näkee myös sen, että Jeesus on syytön Jumalan Poika.
Jos ihminen ei ota vastaan totuutta syntisestä sydämestään, hän ei voi koskaan kokea Jumalan rakkautta. Hän ei myöskään voi nähdä Jeesuksessa Jumalaa. Jumalan Pojan synnittömyys on maailman valkeus. Se on totinen valo, joka on valaissut jokaisen ihmisen.Jumalan rakkaus vanhurskasta kohtaan
Jumala on osoittanut rakkautensa vanhurskasta kohtaan siinä, että on muuttanut asumaan hänen sydämeensä.
“Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa, mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle. Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.” Joh.14:21,23
Eikö olekin parempi, jos Jumala tekee meistä itselleen temppeleitä kuin, jos me teemme Hänestä itsellemme temppelin ristin juurelle? Luuletko, että kaikki Jeesukseen uskovat ovat kokeneet, että Hän on “ilmoittanut itsensä” heille? Monet ovat ottaneet Jeesuksen vastaan syntiensä sovittajana, mutta eivät Herranaan ja Jumalanaan. He ovat kokeneet puhdistuksen, mutta eivät ole saaneet uutta sydäntä.Miten siis voimme kokea tätä rakkautta, jota synneissään elävät eivät koskaan voi kokea? Pysymällä evankeliumissa. Ensimmäinen edellytys on, että anteeksisaanut edelleen antaa anteeksi muille.
“Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut.” Joh.13:34
Jos et anna anteeksi, et ole pysynyt evankeliumissa.
Toinen edellytys on se, että puhdistettu julkisesti tunnustaa Jeesuksen Herrakseen ja Jumalakseen.
“Ja tämä on Hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meille käskyn antanut.” 1Joh.3:23
Jos häpeät Jeesusta, et ole pysynyt evankeliumissa.
Mistä tulee voima tämän “pyhän käskyn” täyttämiseen? Kuinka kukaan voisi uskoa Jeesuksen nimeen, jos hän ei näe tuon nimen suuruutta! Jos puhdistuksen koettuasi annat itsesi kokonaan Jeesukselle, niin huomaat että sydämesi muutetaan niin, että täytät edellytykset. Sen sijaan, jos päätät elää itsellesi niin pelastuksesi jää puolitiehen, ja lopulta sinulta otetaan pois sekin, mikä sinulla on. Ajattele, Isä Jumala luotti Jeesukseen niin paljon! Miksi sinä et tekisi samoin ja antaisi Jeesukselle kaikkea valtaa oman elämäsi suhteen?
Toivotavasti tässä oli jotakin juuri sinulle oletko ite miettinyt samoja asioita. nyt olis sinun ja minun aika tehdä jotakin asian hyväksi. ja mennä eteenpäin. ei jäädä paikaleen vaan otetaan askel kohti Jeesusta, otetaan ensimäinen askel nii Jeesus tulee varmasti sen 99 askeleta meitä vastaan..
Haluu viellä laitaa tähän kehoitusen teille jokaiselle !!!!
Lue Jumalan sanaa, ja pysy elävien uskovien yhteydessä. Jeesus on sinun kanssasi ja johdattaa sinua! Suuri armon virta kuljettaa sinua voittosaatossa! Mene rohkeasti eteenpäin uusiin haasteisiin ja tehtäviin. Jeesus tarvitsee sinua nopeammin kuin arvaatkaan julistamaan Hänen ihmeellistä armoaan toisille, jotka sitä kipeästi tarvitsevat. ” Satoa on paljon, mut työmiehiä on vähän” .Anna Jumalan tehdä loppuun sydäntäsi muuttava ja elämääsi uudistava kasvatustyö. Älä kiiruhda Jumalan edelle. Jumala kyllä tietää, koska sinun siipesi kantavat ja silloin Hän kiihottaa sinut lentoon kotkanpesästäsi. Varustaudu hengessäsi liitämään Jumalan suunnitelmassa. Kasvata itseäsi uskon tekoihin, Pyhän Hengen äänen kuulemiseen ja ratkaisukykyyn..
-
Raamattu on rukouskirja -
Raamattu on annettu meille paljon korkeampaa tarkoitusta varten kuin vain opetuksen ja saarnojen lähteeksi. Raamattu on rukouskirja. Se käs kee meitä rukoilemaan yli 250 kertaa ja puhuu rukouksesta ja rukoilemisesta yli 280 kertaa.
Raamattu on esitys siitä, kuinka Jumala palautti ihmiselle syntiinlankeemukses sa menetetyn as…eman. Jeesuksen työ Golgatalla merkitsi paljon enemmän kuin vain syntien anteeksiantamusta. Ristin tarkoituksena oli palauttaa ihmisten henkilökohtainen suhde ja yhteys Jumalan kanssa.
Jumalan Sana Vanhan testamentin aikana oli ilmoitus Jumalasta ja tavasta lä hestyä Häntä. Kun Jeesus syntyi, Sana tuli lihaksi. Kirjoitetusta Sanasta tuli elä vä Sana, mutta Sanan tarkoitus oli edelleen sama: pääsy Jumalan luo, Hänen lähestymisensä. Jeesus on Jumalan Sana ruumiillistuneena, Raamattu on Ju malan Sana merkittynä kirjoitukseksi.
Raamattu opettaa meitä rukoilemaan ja kertoo rukouksen luonteesta ja vaikutuksesta. Mutta Raamattu, Jumalan Sana, voi myös olla se rukous, mikä meidän tulee rukoilla.
Kun Raamatusta tulee rukouksemme, rukoilemme Hengen innoittamin sanoin.
Rukouksen asema Raamatussa
Jeesus osoitti elämällään kaikin tavoin sen, kuinka tärkeän aseman Jumala on asettanut rukoukselle. Kaiken, minkä Jeesus teki, Hän teki rukouksen kautta. Joh. 8:28-29 “...etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut.”
Jeesus kieltäytyi harjoittamasta omaa tahtoaan, vaan valitsi Isän tahdon. Hän oli täysin riippuvainen Isästä. Hän aloitti messiaanisen tehtävänsä Jordanilta rukouksella ja päätti sen ristillä rukoukseen. Hän eli ja kuoli rukoillen.
Jos elävän Sanan toiminnassa maan päällä rukous oli keskeisessä asemassa, eikö kirjoitettu Sana noudattaisi samaa periaatetta? Rukouksen suuri salai suus on siinä, että sen alkuperä on itse Jumalassa. Rukous kuuluu kolmi yhteisen Jumalan olemukseen.
Noustessaan taivaaseen Jeesus lähetti oppilaansa ensin rukouspaikkaan. Apostolien teoista näemme, kuinka uskovat – Jeesuksen esimerkin mukaan – astuivat rukouksen kautta uusille tasoille.
Voima ja rukous kulkevat aina yhdessä.
Esirukous – toisten edustaminen rukouksessa - on Jumalan oma voimallinen keino toimia maan päällä.
Yleinen harhaluulo on se, että Jumala tekee maan päällä mitä tah too riippumatta siitä, rukoilemmeko asianmukaisesti vai emme. Mikään ei voisi olla kauempana Raamatun Sanasta kuin tämä käsitys.
Jumala on sitonut toimintansa meidän rukouksiimme. Hän ilmoit taa tahtonsa innoittaaksensa esirukoustamme, sillä Jumala ei toi mi erillään meidän esirukouksistamme. On tärkeää, että tutkimme Raamattua ymmärtääksemme Jumalan tahdon. On myös totta, että “Herra ei tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoilleen profee toille” (Aamos 3:7), mutta Jumalan profeettojen on ensin oltava rukoi levia ihmisiä.
Haluat ehkä sanoa, ettei rukous sentään ole kaikkea! Tämä on totta, mutta sikäli kun olemme tekemisissä Jumalan kanssa, kaikki tapahtuu rukouksen kautta.
Paavali kirjoittaa: “Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:6-7). Tässä sanotaan “kaikessa” — ei vain hätätapauksissa. Inhimillinen ylpeytemme arvelee meidän sentään pystyvän itsekin tekemään edes jotain. Raamattu kuitenkin opettaa, ettemme omin voimin tehdä mitään, millä olisi hengellistä arvoa. Kaiken täytyy tapahtua rukouksen kautta.
Meidän rajallinen ymmärryksemme ei voi koskaan ymmärtää rajatonta Jumalaa, mutta Jumalan voitelema henkemme voi kommunikoida Hänen kanssaan.Raamattu kutsuu meidät rukoilemaan
Jumala tekee aloitteen rukoukseen
Jumala itse tekee aloitteen rukouksellemme kutsuessamme meitä Sanassaan rukoilemaan.
Raamatun sana on on meille se viesti ja motiivi, minkä tarvitsemme rukoil laksemme, ei mielialamme tai se, että tunnemme itsemme arvolliseksi ru koilemaan.Rukouksen motiivina tulisi olla Jumalan kutsu, ei ihmisen oma tilan ne, epätoivo. Rukous ei ole viimeinen keinomme, se on ensisijainen voi mavaramme.
Kutsuun odotetaan vastausta
Jumala ei pakota meitä rukoukseen, Hän kutsuu meitä. Hän haluaa meiltä rukousta, mutta Hän ei vaadi sitä.
Viimeisessä opetustilanteessaan Jeesus sanoi oppilailleen: “Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.” (Joh. 14:14). Toisin sanoen: “Vastatkaa kutsuun, niin saatte iloita osaksenne tulevasta hyödystä.”Rukous ei itsessään tuota mitään. Jumala on jo valmistanut meitä varten kaiken. Hän kutsuu meitä saamaan osaksemme näitä asioi ta rukouksen kautta. Emme voi tuottaa niitä omilla ponnistuksillamme.
Jeesus sanoi: “Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen” (Mark. 14:38).
Ei riittänyt, että oppilaat tiesivät, miten rukoillaan. Heidän oli rukoiltava käytännössä. Pelkkä valvominen ei riittänyt, heidän tuli koskettaa Isää rukouksen kanavan kautta.
Rukouksen tulisi olla meille luonnollista kuin hengittäminen. “Rukoilkaa lakkaamatta” (1 Tess. 5:17).
Rukous Raamatun sanoin, osa 2
Raamattu opettaa meille rukouksen olemuksen
Osaamme luonnostamme rukoilla yksinkertaisia rukouksia, esim. huutaa Juma lan puoleen hätätilanteessa. Tarvitsemme kuitenkin ohjausta, että hengen huu dot Jumalan puoleen kypsyisivät tarkoituksenmukaiseksi kommunikaatioksi Ju malan kanssa. Jumalan oma kirja opettaa meille rukouksen luonteen, tar koituksen ja voiman.
Kun aloitat rukoushetkesi Raamatun lukemisella, opit tuntemaan Jumalaa, jota rukoilet, ja saat kuulla Herran puhuvan Sanansa kautta. Muuten rukouksesi on yksinpuhelua.
Fil. 4:6-7: “Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne ru kouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rau ha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja aja tuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.”
Jumala selittää kutsuessaan meitä tässä rukoukseen, että Hänen suunnitelmansa ihmisen ahdistuksen ja murheen käsittelyyn on rukous.
Vanhan testamentin malli Jumalan lähestymiseksi olivat uhri lahjat, Uuden testamentin malli Hänen lähestymisekseen on “rukous ja anomus”.
Jumalan huolenpidon ulottuvuus on valtava – “kaikessa saatta kaa pyyntönne Jumalalle tiettäväksi”. Elämäämme ei voi tulla mitään sellaista asiaa, mitä emme voisi tuoda Jumalan eteen rukouksessa. Meitä kutsutaan Jumalan eteen tyhjin käsin siirtämään kaikki taakkamme Hänen päälleen. Tämä raamatunpaikka opettaa myös, että rukoukseen on sisällyttävä kiitosta. Se, joka esittää Jumalalle pelkkiä pyyn töjä ilman kiitosta ja ylistystä, osoittaa röyhkeää asennetta, ikään kuin olisi ansainnut jotakin.Ne, jotka astuvat rukouksen alueelle ilman kiitosta, joutuvat astumaan häpeissään syrjään aivan kuin henkilö, joka tulee juhlatilaisuuteen muussa kuin kutsukortissa mainitussa juhla-asussa. Meidän on astuttava rukouksen esikartanoihin kiitoksen vaatteissa.“Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä.” (Ps. 100:4)
Rukous on huuto
Rukouksen yksinkertaisin muoto on sisäisen ihmisen vaistomainen huuto häntä korkeamman persoonan puoleen. Olen joskus kuullut joidenkin kyseen alaistavan tällaisen hätähuutorukouksen merkityksellisyyden, mutta olen kuullut monia todistuksia Jumalan puuttumisesta asioihin vastauksena hätähuutoon. Jumalan armo on niin suuri, että Hän voi vastata myös kohti tuntematonta kohotettuun avunhuutoon.
Eräs merillä ikänsä työskennellyt mies kertoi “uskonnollisesta kokemu ksestaan”. Hänen laivansa oli joitakin vuosia aiemmin joutunut haak sirikkoon, ja hän oli joutunut keskellä merta veden varaan. Ajelehdittuaan usean päivän ajan, kuten hän arveli, hän kohotti päänsä taivasta kohti ja huusi: “Jumala, jos olet olemassa, pelasta minut!” Ei kulunut kuin muutama minuutti, kun hän näki horisontissa laivan, joka tuli suoraan häntä kohti ja pelasti hänet. Hän ei tuntenut Jumalaa, jota rukoili, eikä tiennyt rukouksen periaatteista. Hän huusi epätoivoisena, ja Jumala kuuli.Näin toteaa myös Ps. 107:23-28. “He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä… Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen… He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin, heidän sielunsa mentyi tuskasta... Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan… He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.Ps. 34:18: “Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa.” Job 34:28: “…saattoivat vaivaisten huudon kohoamaan hänen eteensä, ja hän kuuli kurjain huudon”.
Rukous on keskustelua
Rukous on paljon enemmän kuin hätähuutoja. Rukous on kommunikaatiota maan päällä elävien ihmisten ja taivaan Jumalan välillä.
Rukous on silta maan ja taivaan välillä. Se yhdistää pyhän Jumalan toimin nan Hänen lunastamiensa ihmisten kanssa. Sen avulla voimme saada Ju malalta ohjausta ja tietoa Hänen suunnitelmistaan ja tahdostaan.
Vanhan testamentin aikana Jumalan ja ihmisten kommunikaation välittäjänä oli usein enkeli. Uudessa testamentissa tämä on harvinaista. Jeesus on nyt välimie hemme, ja Hän opetti, että kaiken rukouksemme tulee tapahtua Hänen ni messään. Meidän tulee kanavoida kommunikaatiomme Isän kanssa Pojan kautta.
Jumala on kiinnostunut meidän jokapäiväisen elämämme tapahtumista. Ensim mäinen läpimurto, jonka ihmiset kokevat rukouselämässään on se, että he ym märtävät yksinkertaisesti puhuvansa rakastavalle Jumalalle, joka on halunnut ilmaista itsensä heidän taivaallisena Isänään.
Murehtiminen ei ole rukousta
Joskus erehdymme luulemaan murheen ja ahdistuksen tunnetta ru koukseksi.
Luokseni tuli kerran sielunhoitokeskusteluun syvästi ahditunut nuori aviomies. Kun hän oli kertonut ongelmistaan, kysyin, oliko hän rukoillut näiden asioiden puolesta. “Olen rukoillut päivin ja öin yli viikon”, hän vas tasi. Kun ehdotin, että rukoilisimme yhdessä ja hän johtaisi rukousta, seurasi pitkä hiljaisuus. “En voi rukoilla”, hän sanoi. Laskin käteni hänen olalleen ja sanoin: “Veli, sinä et ole rukoillut päivin ja öin viikon ajan tä män asian puolesta, sillä silloin sinä osaisit ilmaista itsesi Jumalan edes sä. Sinä olet murehtinut viikon ajan ja ajatellut tätä asiaa lakkaamatta, mutta se ei ole rukousta.”
Kehotin häntä lukemaan psalmia 17:1-2 ja rukoilemaan sen sanoin (“Herra, kuule minua, kun etsin oikeutta! Kuule minun avunhuutoni, ota vastaan rukoukseni. Minä puhun sinulle vilpittömin huulin. Sinulta saan oikean tuomion, sinun silmäsi näkevät, mikä on totta.”) Huolten muutta minen sanoiksi ja asioiden puhuminen Jumalan edessä toi hänelle suu ren vapautuksen.
Ajatteleminen ei ole samaa kuin rukous
Aivan liian monet sekottavat ajattelun ja rukouksen. Jonkun ajatteleminen ei ole samaa kuin kommunikointi hänen kanssaan. Ajatukset eivät ole ru kouksia, ennen kuin ne ilmaistaan Jumalalle. Rukous on ajatuksen kom munikontia.
On raamatullista mietiskellä Jumalaan liittyviä asioita, mutta yhtä raa matullista on se, että ilmaisemme Hänelle ajatuksemme ja tunteemme rukouksessa.
Rukous on yhteyttä
Luoja-Jumala keskusteli luomansa ihmisen kanssa paratiisissa illan viileydessä. Se, mistä he puhuivat, ei ole niin tärkeää kuin se yhteys, mikä heidän välillään oli. Tämä on rukouksen puhtain muoto: avoin sanallinen yhteys.
Syntiinlankeemuksen jälkeen henkilökohtainen, läheinen yhteys Jumalaan oli vaihdettava veriuhritoimituksiin. Jumala on pyhä, ja niiden, jotka ovat yhteydes sä Häneen, on oltava pyhiä. Synti rikkoi yhteyden Jumalaan, mutta Jeesuksen veri on palauttanut katkenneen yhteyden.
“Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (1 Joh. 1:7)
Tekstiyhteydessään tämä jae puhuu yhteydestä Jumalaan!
Jeesus ei ainoastaan ottanut pois syntejä, vaan hän myös palautti yhteytemme Isään.Rukous on paljon enemmän kuin pyyntöjen esittämistä, se on Jumalan läsnäolosta iloitsemista.
Raamatun sanoin rukoileminen opettaa meitä tunnistamaan rukouksen eri lajit
Ellemme käytä rukouksessamme Raamattua, meillä on vaara lukkiutua yhteen tai kahteen rukouksen osa-alueeseen. Tämä rajoittaa henkeämme ja kokemustamme Jumalasta.
Rukouksen lajeja on useita: tunnustaminen, anomus, kommunikaatio, esirukous, uskon rukous, antautuminen, kiitos, ylistys, palvonta.
Tuntemuksemme vaihtelevat äärimmäisyydestä toiseen, mutta kaikille niille löytyy Raamatusta vastine, joka auttaa meitä ilmai semaan itseämme Jumalalle Hänelle mieluisalla tavalla.
Raamattu auttaa meitä tekemään eron henkilökohtaisen rukouksen, julki sen rukouksen ja esirukouksen välillä. Olen kuullut julkisesti rukoiltavan rukousia, jotka olisi pikemminkin pitänyt rukoilla yksityisesti.
Julkisessa rukouksessa usein esiintyy myös samaa kuin fariseuksen ru kouksessa (Luuk. 18:10-14). Luulemme, että meidän on muistutettava Jumalaa omasta hyvyydestämme, toisten ihmisten synneistä ja kerrotta va Hänelle kaikki viimeisimmät uutiset maailmalta. Toisinaan käytämme julkista rukousta foorumina kuulijoiden moralisoin tiin. Ulkoiselta uskonnolliselta muodoltaan tämä voi olla rukousta, mutta se ei kuitenkaan vastaa Raamatun opetusta rukouksesta. Todellinen ru kous on sitä, että puhumme Jumalalle, ei sitä, että puhumme ihmi sille Jumalasta.
Rukous Raamatun sanoin, osa 3
Raamatussa on esimerkkejä rukouksesta
Raamattu antaa meille esimerkkejä henkilöistä, jotka ovat ymmärtäneet, millai nen työkalu rukous on ja miten he ovat käyttäneet sitä tehokkaasti omissa ongel matilanteissaan.
Toimiva rukous on taito, jonka voi oppia, ja siksi tarvitsemme siitä kaiken saatavilla olevan tiedon ja konkreettisia esimerkkejä.
Katumusrukous
Parannuksenteko on paljon enemmän kuin syyllisyyden tunnustaminen tai teko jen pahoitteleminen. Parannus on 180 asteen käännös. Se alkaa huulilta, ja se päättyy tekoihin. Se muuttaa asenteen, mutta sen on muutettava myös teot.
Herra ilmestyi Salomolle yöllä ja sanoi hänelle: Minä olen kuullut sinun rukouk sesi ja valinnut tämän paikan uhripaikakseni. Jos minä suljen taivaan, niin ettei tule sadetta, jos minä käsken heinäsirkkain syödä maan tahi jos minä lähetän ruton kansaani, mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi.” (2 Aik. 7:12-14)
Ks. myös Daavidin parannuksentekorukous, Ps. 51.
AnteeksiannonrukousAnteeksisaamisen rukous ja anteeksiannonrukous ovat kaksi eri asiaa. Rukoilemme anteeksisaamisen rukouksen, kun olemme itse rikkoneet Jumalaa vastaan. Anteeksiannonrukouksen rukoilemme silloin, kun joku on rikkonut meitä vastaan. Jos haluamme oppia rukoilemaan tehokkaasti, meidän on opittava antamaan anteeksi.
“Anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme.” (Matt. 6:12)
On ilmeistä, että meidän on annettava muille heidän rikkomuksensa an teeksi, eikä edes ajateltava heitä pahoin tuntemuksin. Jeesus selvittää meille sen, milloin nimenomaan tämä on tehtävä. Se ei tapahdu silloin, kun kohtaamme meitä vastaan rikkoneen, vaan silloin, kun rukoilemme Taivaallista Isäämme. Anteeksiantomme kulkee heille Jumalan kautta, ja meidän anteeksiannonrukouksemme vapauttaa Jumalan toimimaan näiden ihmisten elämässä.
“…siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat.” (Luuk. 6:28)
Anomus
Humanisti näkee ihmisen ohjaavan omaa elämäänsä, fatalisti näkee Jumalan ohjaavan kaikkea. Nämä ovat kaksi äärimmäistä näkemystä. Raamattu opet taa tasapainoa ihmisen osallistumisen ja Jumalan kaikkivaltiuden välillä. Meillä on vastuu elää tässä maailmassa oikein, mutta meillä on myös vas tuu ja oikeus kutsua Jumalaa osallistumaan asioihimme.“Mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kir kastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.” (Joh. 14:13-14),“Jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni.” (Joh. 16:23)“Minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tar peenne kirkkaudessa, Kristksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:19)
Jumala ei ainoastaan ole kaikkivaltias, Hän on myös asettunut meidän ulottuvillemme.
Anomusrukouksen voima ei aseta rukoilevaa uskovaa määräämään Jumalaa. Rukoustemme tulee aina olla Jumalan tahdon mukaisia.
“Tapahtukoon Sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa” (Matt. 6:10)
Jeesus itse rukoili: “Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” (Matt. 26:39,42)“Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet.” (1 Joh. 5:14-15)
Raamattu opettaa meille oikean rukousasenteen
Rukoillessamme Raamatun opettamalla tavalla näemme, että rukous perustuu riippuvuussuhteelle, jolle on ominaista yksinkertaisuus ja vilpittömyys.
Jeesus sanoi: “..ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sen tähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.” (Matt. 18:3-4)
Lapsilla ei ole samoja oikeuksia kuin aikuisella, he elävät niiden oikeu ksien perusteella, jotka vanhemmat ovat heille antaneet. Me olemme Jumalan lapsia, Hänen ymmärryksensä on suurempi kuin meidän. Meidän on turvattava Häneen. Kaiken rukouksen on perustuttava tälle ajattelutavalle.Raamatusta näemme, että rukoukseen kuuluu pyytäminen ja saaminen. Se on kuin istuisimme perheen ruokapöydässä ja sanoisimme: “Voisitko ojentaa perunat?”Siinä ei tarvita sen kummempaa. Ruokalajin saannista oli huolehdittu jo siinä vaiheessa, kun perunat oli pantu pöytään. Pyytämällä ilmaisemme sen, että haluamme osan tästä ruokalajista. Rukous on sitä, että pyy dämme Jumalan meille jo varaamien asioiden tulevan meidän koh dallemme. Se on jo pöydässä valmiiksi keitettynä. Meidän tarvitsee vain yksinkertaisesti pyytää, että se siirrettäisiin kohdallemme.Mitä enemmän käytämme rukoillessamme Raamattua, sitä syvemmälle pääsemme raamatulliseen nöyryyteen ja ymmärrämme entistä paremmin riippuvuutemme rakastavan Isän huolenpidosta.“Herra ilmestyi Salomolle yöllä unessa, ja Jumala sanoi: ‘Ano, mitä tahdot, että minä sinulle antaisin.’ Salomo vastasi: ‘…Herra, minun Jumalani, sinä olet tehnyt palvelijasi kuninkaaksi minun isäni Daavidin sijaan; mutta minä olen kuin pieni poikanen: en osaa lähteä enkä tulla…” (1 Kun 3:5-7) Rukous, varsinkin julkinen rukous, on yksi niistä kristillisen elämän alueista, joilla on paljon epäaitoutta. Toisten edessä esitetty rukous ei välttämättä ilmennä sitä, mitä on rukoilijan elämässä ja sydämessä, vaikka rukous kuulostaa hyvältä ja ihmiset varmaan haluavat kuulla juuri sellaista. Epäaidon rukouksen avulla yritämme usein näyttää paremmilta kuin olemme.
“Kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät.” (Matt. 6:5)
Jeesus tuomitsi epäaidon rukouksen, ei julkista rukousta sinänsä.
Rukous, jolla on suora yhteys taivaaseen, nousee vilpittömästä sydämestä.
“Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”(Joh. 4:24)
Raamatun Sana vie meidät läheiseen suhteeseen Jumalan kanssa
Isä-lapsi -suhde
Kaikki tietämyksemme asemastamme Jumalaan nähden, perustuu Raa mattuun. Kun sisällytämme näitä raamatunpaikkoja rukouksiimme, suh teemme Jumalaan pääsee kehittymään.Emme enää pitäydy pelkästään siihen tietoisuuteen, että “Israelissa on Jumala” (1 Sam. 17:46), vaan annamme “meidän Jumalamme lau peuden (engl. ‘kauneuden, ihanuuden’) tulla osaksemme” (Ps. 90:17). Jumalasta on tullut “meidän” Jumalamme.
Kun rukoilemme Hoos. 1:10:n ja Room. 9:26:n pohjalta (me olemme “elävän Jumalan lapsia”), rukouksemme saa isä-lapsi -suhteelle ominaisen läheisen sävyn. Lapset elävät vanhempiensa suoman turvan ja rakkauden piirissä, ja niin mekin Jumalan lapsina.
Raamatun Sana vahvistaa auktoriteettimme
Jeesus mainitsee usein arvovallasta, joka meillä on “Hänen nimessään”. Tätä nimeä kunnioitetaan niin taivaassa, maan päällä kuin helvetissä. Kun me toimimme näiden vahvistettujen valtuuksien perusteella, tapahtuu aina jotakin.“Nämä merkit seruaavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, jota he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.” (Mark. 16:17-18) Valtuuksiin kuuluu ainakin kolme asiaa:
1. Anoa Isältä Jeesuksen nimessä
2. Nuhdella pahoja henkiä
3. Vapautttaa ihmisiä siteistä
Kun haluamme harjoittaa tätä arvovaltaa käytännössä, meidän on muis tettava, että nämä valtuudet seuraavat läheisestä suhteesta Jumalaan. Jos aiomme käyttää Jeesuksen nimeä, meidän on myös kannettava tuota nimeä.
Meidän on turha olettaa, että kun olemme oppineet jonkin kaavan, voimme noin vain soveltaa ja käyttää sitä. Millään rukouksella ei ole voimaa eikä arvovaltaa, jos meillä ei ole läheistä suhdetta Jumalaan.
Arvovalta ei ole itse sanoissa, vaan voimassa, joka on sanojen takana. Kun meidän rukouksistamme ilmenee läheinen suhteemme Jeesukseen, taivaan arvovalta vahvistaa sanamme, ja Jeesukselle annetut valtuudet (“Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä”, Matt. 28:18) ovat rukoustemme takana.
Pietari ja Johannes käyttivät Jeesuksen nimeä parantamaan ramman temppelin Kauniin portin edustalla. Pietari asioi ja toimi Jeesuksen puolesta, Jeesuk sen nimessä. Tämä rukous osoitti samalla sekä Pietarin läheistä suhdetta Jumalaan että korkean tason valtuuksia.
“Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mintä minulla on, sitä minä sinulle anna. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele” —- “Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle tälle miehelle, jonke te näette ja tunnette” (Apt. 3:6, 16, 4:10)
Rukous Raamatun sanoin, osa 4
Raamattu opettaa meille rukoustavan
Opetuslapset eivät koskaan pyytäneet Jeesusta opettamaan, miten saarnataan, opetetaan, parannetaan sairaita tai herätetään kuolleita. Sen sijaan he pyysivät Häntä opettamaan heitä rukoilemaan (Luuk. 11:1). He ymmärsivät, että Jeesuksen rukouselämä oli se lähde, josta kumpusi voima kaikkeen siihen, mitä Hän teki.
Matt. 6:6: “Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.” Jeesus opetti tässä ainakin viisi asiaa rukouksesta:
1. Rukous edellyttää tiettyä aikaa
Meillä ei koskaan ole aikaa rukoilla, ellemme erota päiväohjelmas tamme sille tiettyä aikaa. Varhaista aamua pidetään usein sopivimpa na rukousaikana, koska päivän alussa voidaan vaikuttaa koko päivän mielialaan ja kulkuun. Aamuhetkessä sinänsä ei ole mitään hengelli sempää kuin muissa ajankohdissa.
“Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni.” (Ps. 55:18)
Tärkeintä ei ole ajankohta, vaan se, että erotamme rukoukselle tietyn ajan. 2. Rukous edellyttää tiettyä paikkaa
Jeesus puhui kammiosta. On helpompaa ylläpitää säännöllistä rukousta, jos sille on tietty paikka. Olen monta vuotta käyttänyt rukoukseen tiettyä toimistoni tuolia. “Rukoustuolissani” pystyn keskittymään eri tavalla kuin työpöytäni ääressä.
“Kammio” tai “huone” voi olla makuuhuone, olohuoneen nurkka tai muu paikka. Pastorina olen aina erottanut kirkkorakennuksesta yhden huo neen pelkästään rukousta varten. Seurakuntalaiset virittyvät rukouk seen heti astuessaan tuohon huoneeseen.3. Rukous edellyttää yksinäisyyttä ja yksityisyyttä“Sulje ovesi”. Meidän on opittava rukoilemaan Isää “salassa”. Julkinen rukouksemmekin olisi tehokkaampaa, jos sitä edeltäisi yksityinen rukous. Olen yhä uudelleen todennut, että ne miehet ja naiset, joita Jumala on voimallisesti käyttänyt, ovat oppineet viettämään aikaa yksinäisyydessä Jumalan edessä.4. Meidän on tiedettävä, ketä rukoilemme.Rukous on kommunikaatiota tietyn persoonan kanssa. Hän on “meidän Isämme, joka näkee salassa.” Mitä paremmin tunnemme hänet, sitä helpompi on rukoilla.5. Rukoilijalle on luvattu siunaus.“Isä palkitsee sinut” (engl. käännös lisää tähän “openly – julkisesti”). Rukous ei ole koskaan vain yksisuuntaista. Kun rukoilemme Isää salassa, Hän vastaa julkisesti.Mitä enemmän sisällytämme Raamatun sanaa ja malleja rukoukseemme, sitä varmemmin rukoilemme Jumalan tahdon mukaan.Kenenkään muun elämässä rukous ei ole toiminut niin täydellisesti kuin Jeesuksen, ja juuri Hän opetti meitä rukoilemaan yksinäisyydessä tiettyä persoonaa tiettynä aikana tietyssä paikassa odottaen Jumalan vastausta.
Raamatun sanoin rukoileminen laajentaa rukoustemme sisältöä
Joillakin ihmisillä on erikseen rukousaika ja erikseen raamatunlukuaika. Kumpikin on hyvä, mutta yhtä hyvin raamatunluvun ja rukouksen voi yhdistää.
Kun Raamattua lukiessasi jokin asia innoittaa henkeäsi, ilmaise se saman tien ylistyksenä Jumalalle. Kun luet jostakin, mitä haluat saada, pysäytä lukeminen ja ilmaise tämä asia rukouksessa Jumalalle. Näin saat rukoukseen spontaanisuutta, ja samalla myös puhut rukouksessa julki Jumalan Sanaa.
Rukoillessamme Pyhä Henki usein muistuttaa mieliimme joitakin Raama tun jakeita. Kun tartumme näihin jakeisiin ja vastaamme niihin, rukouksemme kasvaa uusiin ulottuvuuksiin. Omassa rukouksessa ilmaisemme Jumalalle tah toamme, mutta Raamatun Sanassa Jumala ilmaisee meille omaa tahtoaan.
Kun emme tiedä mitä tai miten rukoilemme, löydämme avun Raamatusta. Näin rukouksemme sisältö laajenee.
Rukouksen alue kattaa koko elämän, ja siihen tulisi sisältyä niin lapsen lohduttaminen kuin kokonaisten kansojen kohtalot.
Kun rukouksesta tulee liian itsekeskeistä, Raamatun sanoin rukoileminen ohjaa huomiomme jälleen Herraan. Kun hautaudumme huoliimme ja anomuksiimme, Raamattu ohjaa ajatuksemme omasta kurjuudestamme Jumalaan ja Hänen hyvyyteensä.
Raamatun sanoin rukoileminen laajentaa rukoustemme sanastoa
Yksitoikkoisuuden välttäminen
Joskus rukouksemme toistavat ikävystyttävällä tavalla itseään, niiden sisältö on aina sama, ja käytämme samoja ilmaisuja. Raamatun sanojen käyttäminen tuo rukoukseen vaihtelua ja kiinnostavuutta.
“Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän mitää rukoileman, niin kuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.” (Room. 8:26)
Meissä asuva Henki tietää seurakunnan tarpeet, Jumalan mielen ja tahdon, ja Hän tietää miten ilmaista nämä asiat rukoilijan huulten välityksellä. Pyhä Henki voi siirtyä rukoilijan ymmärryksen rajojen ulkopuolelle ja ilmaista vierain kielin Jumalan korkeampia tarkoituksia, jolloin Häntä ei rajoita rukoilijan inhimillinen väliintulo.
Paavali sanoi, että hän rukoilee sekä hengellään että ymmärryksellään.
“Sillä jos minä rukoilen kielillä puhuen, niin minun henkeni kyllä rukoi lee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön. Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myöskin ymmär rykselläni; minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myöskin ymmärrykselläni.” (1 Kor. 14:14-15)
Psalmeissa puhutaan rukouksen eri muodoista: rukouksesta laulaen, huutaen, itkien, rukouksesta joukossa ja yksin. Siellä puhutaan myös erilaisista rukousasennoista: käsiä nostaen, polvistuen, maassa maaten, seisten. Tämä kaikki tuo rukoukseemme tuoreutta ja vaihtelua.
Asioiden ilmaiseminen
Joskus on vaikeaa löytää oikeita sanoja asioiden ilmaisemiseen rukouksessa. Kun rukoilet Raamatun omin sanoin, rukoussanavarastosi laajenee.
Psalmit ovat varsinainen hengellinen aarreaitta ylistyshetkissäni. Paavalin rukoukset laajentavat anomusten sanastoa ja sisältöä, Jeesuksen rukoukset antavat konkreettista ohjausta Isän puhutteluun.Pyhä Henki tuntee taivaan kielen, ja Raamattuun on kirjattuna tätä kieltä. Raamatun sanoin rukoillessamme lähetämme näitä sanoja takaisin taivaan saleihin.
Meidän on luettava itsemme sisälle Raamattuun. Joskus pelkästään se, että sijoitamme oman nimemme tekstin persoonapronominien kohdalle tuo Raamatun sanan omaan kokemuspiiriime.
Raamattu on täynnä elämää tuovia lupauksia, mutta ne tuovat elämää vain niille, jotka tietävät miten samaistua niihin. Suuri osa siitä, mitä Jumala Raamatussa sanoo toisille, on sovitettavissa myös meihin itseemme.
Tunteiden ilmaiseminen
Raamatun sanoista löydämme myös ilmaisun syvimmille tunteillemme. Olen huomannut, että Psalmien kirjasta löytyy koko inhimillisten tunteiden kirjo.
Kun käytämme näitä sanoja rukouksessa, niistä tulee omia rukouksiam me. Tehokkaassa kommunikaatiossa on aina mukana tunnetta.
Jumala ansaitsee kuulla puhetta, jossa on mukana tunnetta.
Ajattele Mooseksen ylistyksen sanoja: “Minä veisaan Herralle, sillä hän on ylen korkea: hevoset ja miehet hän mereen syöksi. Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hänestä tuli minulle pelastus.“(2 Moos. 15:1-2), tai Hannan ylistystä: “Sydämeni riemuitsee Herrasta, Herra nostaa minun pääni pystyyn. Minä voin rohkeasti vastata vihollisilleni, sinun avustasi minä iloitsen. Vain Herra on pyhä, ei ole toista, meidän Jumalamme yksin on kallio.” (1 Sam. 2:1-2)
Kun Henki ja Sana saavuttavat ylivuotavan pisteen, syntyy laulu
“Opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne -– psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.” (Kol. 3:16)“Veisatkaa Herralle uusi virsi… Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa, iloitkaa ja riemuitkaa ja veisatkaa kiitosta. Veisatkaa Herran kiitosta kanteleilla - kanteleilla ja ylistysvirren sävelillä, vaskitorvilla ja pasuunan äänellä.” (Ps. 98:1,4-6)
Kun puhumme suoraan Jumalalle Hänestä itsestään, olemme rukouksen korkeimmalla tasolla, joka on palvonta.
Henkilö, joka puhuu aidosti Jumalalle, vaihtelee äänensävyä, intonaatiota ja voimakkuutta aivan kuin luonnollisessa puheessa. Rukouksen “ääni” riippuu siitä, mitä haluamme viestittää ja sanoa Jumalalle, ja tilanteen kiireellisyydestä.
Jumalle ei tarvitse puhua luonnottomalla äänensävyllä, vaan niin kuin normaalisti puhumme. Meillä ei ole erikseen tavallisia tunteita ja hengellisiä tunteita.
Rukous on paljon merkityksellisempää silloin, kun se on luonnollista kommunikaatiota. Vanhahtavat sanonnat eivät tehosta rukousta.
Jumalaan ei tee vaikutusta kaunopuheisuus, vaan se, että rukoilemme Hengessä ja totuudessa (Joh. 4:23).
Raamatun sanoin rukoileminen aktivoi ja innoittaa meitä
Miten Raamattu aktivoi meitä
Rukous on toimintaa, se ei ole penkkiurheilua. Toisten ihmisten rukouksen kuunteleminen ei ole rukousta. Oman kurjuutensa mietiskely ei myöskään ole rukousta. Rukous edellyttää osallistumista kommunikaatioon Jumalan kanssa.
Raamatun sanojen rukoileminen murtaa passiivisuutta, auttaa meitä ilmaisemaan ajatuksemme
Kun haluamme rukouksessa astua hengen maailmaan, olemme ihmisolentoina epäedullisessa asemassa, koska olemme vain osittain henkiolentoja. Rukoukseen käydessämme melkein heti ruumiimme ja sielumme nousee vas taan. Lihamme tuntee olonsa epämukavaksi, ja sielumme vastustaa astumista Jumalan läsnäolon tuntemattomaan maailmaan. Tarvitsemme jatkuvaa itsekuria voittaaksemme lihan vastustelut.
Tavallinenkin keskustelu käynnistyy osaltamme usein helpommin, kun kes kustelukumppani aloittaa sen. Kun aloitamme rukoushetkemme Sanan luvulla, se yleensä auttaa meitä virittymään Jumalan Hengen aallon pituudelle. Ja kun tämä kontakti on syntynyt, ylistys voi jatkua.
Raamattu on pääasiallinen voimanlähteemme. Jos väsymme kesken rukouksen, Raamatun sanoin rukoileminen tuo meille uutta voimaa.
Miten Raamattu innoittaa rukoustamme
1. Raamatusta näemme rukouksen luonteen ja sen tärkeyden Jumalan suunnitelman toteutumiseksi
Epämääräinen rukous on yleensä tehotonta rukousta. Jos emme tiedä, minne olemme menossa, emme tunnista tätä paikkaa, kun saa vumme sinne. Saatamme vaeltaa rukouksen alueella umpimähkään, toivoen, että jotain positiivista tapahtuisi.
Raamattua rukoilemalla ymmärrämme, että rukous on linkki, joka vapauttaa Jumalan suunnitelmat toimimaan elämämme ohjelmis sa, ja tämä innoittaa meitä rukoilemaan.
Rukoillessamme emme niinkään pyydä Jumalaa toimimaan itsemme hyväksi, pikemminkin annamme itsemme Hänen välikappaleiksiin Hänen suvereenin tahtonsa toteuttamiseksi.
2. Kun sisällytämme kirjoitettua Sanaa rukouksiimme, emme ainoastaan tule tuntemaan Jumalan tahtoa, vaan me myös julistamme sitä.
Rukous vaihtuu anomisesta julistamiseen, ja tämä innoittaa henkeämme. Ymmärrämme, ettemme puhu omia sanojamme vaan Jumalan sanoja. Emme enää ole viestin laatijoita, vaan julistaessamme Jumalan tahtoa hengen maailmoissa meistä on tullut kaikkivaltiaan Jumalan viestin viejiä.
3. Raamatun sanoin rukoileminen innoittaa ja vahvistaa meitä, koska Jumalan Sana on voima, jonka Hän vapauttaa rukouskanavamme kautta.
Meistä saattaa aluksi tuntua, että Sana, jonka rukoilemme, ei ole sen kummempi kuin mikä tahansa Raamatun sitaatti. Mutta kun Pyhä Henki yhtyy Sanan rukoilemiseen, tapahtuu jotakin erikoista. Hengellinen voima, joka vapautuu, ei ole lähtöisin meistä.
Kun Jumala puhuu, tapahtuu aina jotakin. “...niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.” (Jes. 55:11)
Jos rukouksistamme puuttuu innoittuneisuutta ja tulta, meidän on syytä palata Jumalan Sanaan, kunnes Hänen Sanassaan oleva ilo palaa meihin.
Raamatun sanoin rukoileminen tuo rukoukseemme ylistystä ja palvontaa
Ilmestysmajan rituaaleista osa oli tarkoitettu tavallisille ihmisille, korkeammat rituaalit leeviläisten pappien, ja vielä korkeammat Aaronin pappien suoritet taviksi.
Rituaalien skaala alkoi tavallisen varpusen uhraamisesta pronssisella alttarilla ulommalla pihalla aina suitsukkeen polttamiseen kultaisella alttarilla pyhässä paikassa.
Suitsukkeen polttaminen ei liittynyt syntien sovitukseen, sitä poltettiin yksinomaan Jumalaa varten.
Papit polttivat sitä palvonnan eleenä ja kohdistamaan ajatukset ihmisten tarpeista Jumalan lähsnäoloon. Tätä tuoksua ei kukaan koskaan voinut tuntea pyhän paikan ulkopuolella, lukuunottamatta papin vaatteisiin tarttunutta, nopeasti häviävää häivähdystä. Tätä tietyn kaavan mukaan tehtyä suitsuketta ei saanut tehdä omaan käyttöön. (2 Moos. 30:35,17)
Jo Vanhan testamentin aikoina Jumala opetti, että mitä lähemmäs Hänen läsnäoloaan me tulemme, sitä tärkeämmäksi palvonta tulee.
Palvonnassa, joka on rukouksen korkein muoto, etenemme syntisestä tilastamme sellaiseen tilaan, jossa voimme palvoa Herraa sen vuoksi, mitä Hän itsessään on.
Kun rukouksemme siirtyy omista tarpeistamme Jumalan omaan persoonaan, siitä tulee suitsuketta, joka nousee Jumalan eteen (Ilm. 5:8).
Tällaiseen ylistyksen suitsukkeeseen tarvitaan aineksia pyhistä Kirjoituk sista.Jumalan kirjoitettu Sana maan päällä on suitsutus, jonka Elävä Sa na, ylipappimme Jeesus Kristus sytyttää taivaissa, ja jonka savuun Hän itse lisää omien rukoustensa tuoksun. Ylipappimme huolehtii siitä, että rukoustemme suitsuke on otollinen Isälle ja ilahduttaa Häntä.
Näin meidän rukouksemme eivät rajoitu ainoastaan tiettyyn aikaan ja paikkaan, vaan ne nousevat iankaikkisen Jumalan eteen ajallisen ja taivaallisiin.
Loading ...